Jalkapalloseura organismina – AC Holen elinkaari kohtalon näkökulmasta

Prologi

Kuten Oswald Spengler myös me tiedämme, että jokaisen organismin ominaisuudet ja elinikä sekä sen jokainen elämänilmaus, määräytyy sen lajin ominaisuuksien mukaan, johon se kuuluu.

Jalkapalloseuroja eivät liikuta kausaliteetin lainomaisuudet, vaan kunkin suuren jalkapalloseuran sisäinen kohtalo. Jalkapalloseurat ovat eräänlaisia organismeja, jotka toteuttavat vääjäämätöntä kohtaloaan. Ne orastavat, kasvavat, kukkivat, kuihtuvat ja lopulta kuolevat. Kukaan ei oleta, että kymmenvuotinen jalkapalloseura on vasta alkamassa varsinaista kehityskulkuaan.

AC Holen myötä alkoi yksi niistä ajanjaksoista, jolloin jalkapallonhistoria täytyi kirjoittaa uudelleen. Ei ainoastaan historiallisesti, vaan myös periaatteellisesti.

Orastus

Hole alkutaival oli kivikkoinen. Menestymättöminä Pyhättömän kentällä, syyllistyimme tappioihin, ja siitä saakka voitonhimo on hallinnut Holelaisia. Ensimmäisten kausien tappioiden jälkeen Holen oli uudelleenrakennettava identiteettiään. Meitä lienee vaivannut sisäinen palo, sillä olimme vakuuttuneita tehtävämme oikeidenmukaisuudesta ja paremman huomisen koittamisesta. Oli vain yksi toivo – kehittyminen – ja Holelaisuuden lunastaminen. Kun Hole alkoi saavutti voittoja, voitiin puhua Holen noususta.

Kasvu

1990-luvun puolivälissä me tunsimme uuden tuulen puhaltavan Holelle. Olimme kuin Jumalan sotureita, joilla oli vastassa koko Kortteliliigan pahuus. Mutta olimme varmoja, että kehittyisimme, ja että meidän tehtävämme olisi vielä suurten voittojen ottaminen. Tulimme tällöin todistaneeksi uuden uskon nousua, uskoa siihen, kuinka Hole kehittyy. Uusi kehityksen vaihe ei koittanut vain ei joillakin pelipaikoilla, vaan koko viheriöllä. Ei vain huippupelaajilla, vaan myös juurilla.

Optimistisimmille alkava menestys oli merkki tulevasta apokalyptisesta taistelusta, jossa Hole ottaisi paikkansa Kortteliliiga-jalkapallon soihdunkantajana.

Kukkiminen

1990-luvun lopulla alkoi ajanjakso, ymmärsimme, että nyt – jos koskaan – on meidän aikamme. Vanhat kuvat Holesta olivat kirkastuneet, pelaajien ääriviivat näyttivät vääristyneiltä, heidän liikkeellepanevat voimansa väärin tulkituilta. Nuori ja samalla myös ikivanha Holelaisuuden tunne haki voimalla muotoaan. Syntyi uusi aika, ja alkoi tahdonvoimainen vanhojen tappioiden hyvittämisen ja uljaiden voittojen kausi.

Menestys – siinä on Holen ja sen sankareiden tehtävä, vuosikymmenen tehtävä.

Kuihtuminen

Kuten kaikki organismit myös Holen on joskus väistämättä menossa mailleen. Se on ehkä joutunut vanhuutensa kynnyksellä kriisiin, josta se ei enää pysty selviytymään. Vähenevä osallistuminen ja Kortteliliigan viikonloppusarjan mahdollinen lopettaminen kuihduttavat ehkä liikaa väkevää kasvualustaa. Mutta on ehkä myös totta, että Holen orgaaninen uudelleensyntymä voi toteutua vain kriisin kautta. Kriisi on mahdollisuus, johon on tartuttava. Vain sen kautta avautuvat ovet uuteen maailmaan.

Epilogi

Emme vielä halua hyvästellä menestyksen aikakautta, ja suuresti kunnioittamaamme jalkapalloseuraa. Olemme kaikki nämä vuodet omanneet Nietzscheläistä traagista sankarillisuutta ja taistelleet uljaasti kuolevaa kulttuuria vastaan. Ja päinvastoin kuin Nietzsche, me emme ole epäonnistuneet: Meidän käsissä palaa upea hengenkulttuurin soihtu.

– Vasen puolustaja –