Torremolinos

Vuonna 1993 kokoontui joukko rohkeita nuoria pioneereja Heinsuon jalkapallomekkaan perustamaan ikikiven hollolalaiseen urheilukulttuuriin. Joukkue sai nimekseen AC Hole – Athletic Club Hollola Elite. Ainoana poikkeuksena tällä kymmenvuotisella taipaleella oli vuosi 1995, jolloin jo hieman varttuneemmiksi ehtineet lipunkantajat eivät yrityksistä huolimatta saaneet joukkuetta kasaan.

Koko Lahden yli pyyhkäissyt ja vuosikymmenen kestänyt erikoislaatuisen hintahtava rakkaustarina jalkapallon ja kymmenien holelaisnuorten välillä sai arvoisensa päätöksen 19. – 27.9.2003 välisenä aikana eksoottisella matkalla lihapullien luvattuun maahan Torremolinokseen. Valitettavasti kaikki joukkueen elämään vaikuttaneet tahot eivät pystyneet osallistumaan ikimuistettavaan ja osittain unohdettavaan pyhiinvaellukseen. Matkaan pääsivät Jukkis, Viltsu, Vortsu, Vesku, Lärtsy, Kaltsu, Tiltsu, Timppis, Tedinaattori ja Oltsu.

Matkalla tapahtui kaikkea ja vähän enemmänkin. Yleensä kaikkea ei tapahtunut seurueen vältellessä keskipäivän aurinkoa hotellin uima-altaalla aurinkoa ottaen. Vesku ja Tiili nukkuivat huoneissaan samalla kun Kale kertoi silmät sikkurassa huonoja juttuja. Hessu ja Ville olivat hintahtavia toistellessaan ”Aijaha, ja pari syytä lisää?”. Katkaravun punaiset turistit lähtivät joka päivä tarmoa täynnä vauhdilla kohti päivän seikkailuja.

Matkalla kehittyi CIA:n sertifioima ”murtamaton koodi”, jota vain Holen musketöörit pystyivät tulkitsemaan. Mainittakoon tässä koodin isän, koodinimeltään Brick, muutamia helmiä: ”boobs and asses”, jossa tiivistyy koodin picassomainen nerokkuus, tarkoittaa… kihihii, ”tissejä ja pyllyjä”. Töräyksen ”pojojojoing” ja äänimerkin ”oink, oink” ehostettuna käsien liikehdinnällä rinnan edessä ikään kuin puristelemassa pesusientä, tarkoitukset jätetään holistien salaisuuksiksi. Myöskin Holen poikien suusta useasti kuultu supisuomalainen kansanviisaus ”homoilu on miesten hommaa” lienee jäänyt täydelliseksi arvoitukseksi ainakin muiden finskaturistien mielissä. Kyllä pieni espanjalaiskylä oli ymmällään tämän timanttiakin kovemman koodin kanssa.

Myös todellista matkailua nähtiin Ollin ja Timpan taholta, sen sijaan sikailu jätettiin ammattilaisten Tiilin, Tedin ja Kalen osaaville ja leveille harteille. Aamuyöllä suoritettu humalainen huutelu parvekkeelta toiselle ei saanut osakseen Alessandron ja hotelliasukkaiden hyväksyntää.

Tiili tuli Torreen nukkumaan ja teki elpymisen epävirallisen maailmanennätyksen. Toisaalta kaverille täytyy nostaa hattua siitä, että hän on todistetusti sanojensa mittainen mies. Tämä tuli selväksi viimeistään silloin, kun Tiiliä (taas kerran) käytiin herättelemässä huoneestaan. Pahaa aavistamaton ja hyvätahtoinen ruokailukutsun esittänyt matkaseuralainen sai kuulla jo ovella tyhjentävän ilmoituksen: “Mä meen oksentamaan.” Samalla kun vessasta kantautuva rykiminen osoitti sanojen todenperäisyyden, köllötteli Kale tuskissaan vuodesohvalla puolialastomana. Ihanaa!

Kostoksi jatkuvasta uniensa keskeyttämisestä Tiili päätti laittaa vahingon kiertämään. Lädeä ei käynyt kateeksi, kun hän heräsi viattomasta lapsen unestaan tuijottamaan todellisuutta suoraan silmiin… tai tässä tapauksessa silmään. Kieroutunutta huumorintajua!!!

Päivän turistin nimikkeestä taisteltiin verissä päin Ollin antaessa kaikkensa kolauttaessaan päänsä altaan päätyyn. Toinen Päivän turisti –titteli meni Veepolle tämän ottaessa tohkeissaan kameran mukaansa kuvatakseen kauniita Etelä-Euroopan maisemia ilman filmiä. Hessullakin oli sanansa sanottavana tässä kovassa mittelössä, täysin kontrolloimaton singahdus banaaniveneen kyydistä Välimeren syleilyyn sai kavereiden suut hymyyn. Viimeinen muistissa oleva uroteko oli Läden postittama kortti Ryytylle osoitteella ”Timo Ryytty”.

Kuningasmatkaajan arvonimen saanut Olli kiersi niin Malagan kuin Torremolinoksen useaan otteeseen ja käväisi myös Granadassa. Muut ritarit päättivät juoda kaljaa ja loppureissusta hintahtavia cocktaileja, joiden kumoamiseen toki Ollikin osallistui.

Ruokailuista eniten hilpeyttä nostatti Torren ostoskadulla sisäänheittäjänaisen ravintolassa nautittu ateria. Suomenkieliseltä… sori, siis juomenkieliseltä ruokalistalta oli mahdollisuus tilata vaikkapa ”miekkalaa”, ”metsästäjänceike”, ”sipulikeittu” ja ikuiseksi mysteeriksi jäävä ”palkkiristikko”.

Vuorillakin käytiin häviämässä reissurahat ja katselemassa noin metrin mittaisilla rautaketjuilla jaloista maahan kiinnitettyjen kotkien vapaata liitoa. Lausahdus ”vapaa kuin kotka” sai uuden merkityksen. Kilpailu matkan huonoimmasta jutusta päättyi ratkaisemattomaan, mutta vuorilla tässä sarjassa vahvasti esiintyneen Viltsin lohkaisu ”Saako maakotka osallistua Kotkan meripäiville?” kirvoitti reissun ”Esa Saariset” vuorta järisyttäneeseen ja silmiä kostuttaneeseen räkänauruun.

Ollin, Timpan, Villen ja Juken käydessä täysin moukkamaisesti kusella vuoren huipulla, upeista maisemista nauttineet Vesku, Hessu, Läde ja Kale pelasivat todellisten matkailukeisareiden tapaan sököä. Vuorille jäi myös värähtelemään kysymys ”Onx nää maailman isoimmat tuopit?”. Närää tosin herätti se tosiasia, että menun ilmoittaman litran tuopin sisältö oli todellisuudessa vain noin 0,8 litraa.

Suurta osaa reissumiehistä vaivasi Espanjassa ns. kaksivuotiaan motoriikka. Yletön väkijuomien nauttiminen teki tehtävänsä eivätkä päivittäiset perustoiminnot olleet enää itsestäänselvyyksiä. Läde jopa ilmoitti etukäteen Villen tuopin kaatamisesta uima-altaalla. Kale puolestaan osoitti vahvaa oman kehon hallintaa vuoriekskursiolla. Megatuopin ympärillä pörräsi jatkuvasti ampiaisia ja tämäkös sai sepän hermostumaan. Neuvokkaana heppuna Kale kuitenkin nosti tuopin vasempaan käteensä ja luuli siirtävänsä aarteensa kauaksi vaaravyöhykkeeltä. Oikea käsi lähti päättäväisesti hätistämään pimpparia muualle surisemaan mutta mutta peijakas ehti väistämään. Sen sijaan Kalen oikea käsi ei totellut aivoista liian myöhään lähtenyttä pysähtymiskäskyä vaan jatkoi liikettä suoraan vasemmassa kädessä ollutta muovimukia kohti. Kalja roiskui ja pojilla oli hauskaa! Tämän hassun sattuman jälkeen alettiin yleisesti puhua sikiön ja myös sitä aikaisempien kehitysversioiden motoriikasta.

Iskuryhmä Jukka, Heikki ja Ville kävi ammattilaisten tavoin hankkimassa otteluliput potkupallo-otteluun Malaga – Real Madrid (otteluraportti). Edellisten työn hedelmistä tulivat nauttimaan 100 euron hintaan myös Läde, Olli ja Timppa. Pelissä esiintyivät korttelisarjan sotisopassa kouliintuneet Beckham, Ronaldo, Figo, Raul ja Roberto Carlos.

Pallonkäsittelytaidossa tästä maailmantähtiä vilisevästä joukosta erottui kuitenkin taivaanrannan maalari, numero 5 pelipaidassaan loistanut Zidane. Jo matsin alla kolmikkoa Nurmi-Hietala-Lähteenmäki kyykytettiin trion halutessa nostattaa tunnelmaa entisestään viskikolalla. Jukka urhoollisimpana kaikista sai kokea espanjalaisten palveluammattilaisten ystävällisyyden turisteja kohtaan joutuessaan myyjän dissaamaksi yli vartiksi muiden ostajien saadessa drinksunsa noin minuutin odottelulla.
Holelaisten ylivertainen älykkyys verrattuna luigeihin tuli kuitenkin esille Hietsun ja Läden levittäydyttyä tiskin leveydelle, jolloin kukaan muukaan ei päässyt tilaamaan. Näin luigitar oli narutettu ja pakotettu myymään Jukalle viinaa. Ryhmästä Jukkis ja Juhis saivat hetkellisen aivohalvauksen ja ostivat kotijoukkueen fanituotteita. Todellisen aivopierun suoritti Jukeliini, joka hankki itselleen fallossymbolia kantaneen hatun. Alkoholilla arvellaan olleen osuutta asiaan. Tällä retkellä ostettiin myös maailman huonoimmat sämpylät, jotka olivat kuitenkin Timpan mielestä ihan hyviä, kun pistää vähän ketsuppia väliin!

Ryhmä sai maistaa hetken urheilijoiden arkea futistähtien noustessa bussiin, jolla heidän kotimatkansa taittui. Osa porukasta hullaantui ja luuli itseään pavarotteiksi;), ja napsi bussin kyljestä rullallisen kuvia toiveenaan saada edes pieni otos Tervalasta. Niijoo, peli päättyi Realin voittoon 3-1. Zidane, Beckham ja Guti maalasivat Realille ja tuntematon numero 10 kavensi Malagalle upealla saksipotkumaalilla. Todellinen zööman!! Meitsi diggas!

Matkalla pelattiin myös jalkapalloa ja beach volleyta useampaan otteeseen. Loukkaantumisiltakaan ei vältytty, sillä luigi oli pirullisen viekkaasti rikkonut pullon pelialustana toimineelle rantahiekalle. Uhriksi joutui Veebo, tuo urhoollinen iltapäivätorkkujen ottaja.

Kale sai auringonpistoksen pari päivää ennen matkan päättymistä, mikä jätti matkasta hieman ikävän sivumaun. Mies keräsi kuitenkin itsensä ja laukoi kalemaisia juttuja jo paluulennolla.

Viimeistä edellisenä lomapäivänä remmiin liittyi myös Timpan opiskelukaveri J. Ranta. Tämä armoitettu urheilutoimittaja seurasi Hole-miehistöä illan katujuhliin, Feriaan. Suomalaisturistit töllistelivät haltioissaan meininkiä ja takamuksia. Joku tarkkasilmäinen havaitsi paikallisten nauttivan vodkabatterya pilleillä litran mukista neljään pekkaan. Suomi-pojat eivät moista neiteilyä arvostaneet vaan näyttivät kansansa todellisen luonteen ostamalla kukin oman drinksun.

Feriassa saatiin aikaiseksi matkan lähes ainoat naiskontaktit. Tässä yhteydessä on toki muistettava Ollin treffit suomalaistytön kanssa, vaikka mikään kuuma lomaromanssi ei roihahtanutkaan. Holen jäsenet pälyilivät toisiaan epäuskoisina, kun muutama mimmi heilutti tiskin toiselta puolelta. Paikallisten pitkäsäärien dissaamiseen turtuneiden jamppojen ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti, että “eihän ne nyt meille vilkuta”. Vilkuttivatpa kuitenkin, ja tulivat jopa yrittämään keskustelua. Kielimuuri oli kuitenkin liikaa ja kun naisetkaan eivät varsinaisesti J-Lo`ta muistuttaneet, niin pettymys oli helppo niellä. Veeppo karkotti tytöt lopullisesti sönkötyksellään.

Vesku ja Läde saivat myös matkan ensimmäisenä iltana tylyn kohtelun Ranskattarilta. Pojat olivat löytäneen paria naista muistuttavaa ihmistä, jotka ymmärsivät edes jotain mitä herrat esittivät. Lopulta tytöt vastasivat Veskun sitkeän puuduttamisen jälkeen kysymykseen: “Lähdettekö yökerhoon jatkoille?”(tms) totaalisen yksiselitteisesti -“We go sleep”.

Toimituksen korviin on kantautunut myös mestari Tiilin suoritukset yökerhossa jonain iltana. Koska tätä voi raporttia voivat lukea myös herkät lapsensieluiset ihmiset, kuvaillaan tätä lyhyesti tarkemmin selittämättä, että melkein scoras!

Pitkän viikon loppumetreillä myös tunteet alkoivat olla pinnassa ja holelaiset meinasivat saada aikaiseksi kunnon baarinujakan “Ritari Ässä” -musiikin pauhatessa taustalla. Ja tietysti keskenään. Muutaman sekunnin kestänyt tapahtumavyöry sai alkunsa Timpan leikkisyydestä. Timpan käsi lähti hitaasti mutta varmasti lähestymään uhrimme rintakehää. Tarkoituksena oli tehdä ns. nänninipistys, joka muuten sattuu aivan helvetisti (toim. huom.). Uhripa kuitenkin aavisti Timpan aikeet ja ehti tekemään torjuntaliikkeen. Liike oli nopea ja tarkka. Torjuntaliikkeen suorittaneen käden etusormi työntyi noin kahden sentin syvyydelle vieressä hengailleen Tiilin silmään. Tiilin reagoinnista päätellen olisi voinut luulla sodan alkaneen, mutta onneksi kolmen metrin mittaisen ajojahdin jälkeen hänen mielensä tasaantui. Tämän jälkeen ilta jatkui taas sopuisammissa tunnelmissa.

Joukkue palkitsi Jukan, tuon Hollolan Folken, pyyteettömästä työstä matkan järjestäjänä ostamalla hänelle Malagan pelipaidan muistoksi reissusta. Jälkeenpäin ajatellen paitaan olisi pitänyt kirjoittaa kaikkien matkaan osallistuneiden nimet omakohtaisesti.

Timo Kytö häpesi muita.

Aboriginaalien painajaisiin jäi mielikuva pohjoisen katutaistelijasta ja pääkopassa kaikuu vieläkin ”EL PUEBLO, EL DIABLO, EL MADRE!!”.

Mainittakoon vielä lopuksi, ettei kukaan saamattomista Don Juaneista scorannut, ei edes likainen legenda Tiili pystyteltasta huolimatta, eikä kukaan jäänyt meren pohjaa ihailemaan.

Siinä matka noin pienpiirtein punakeltaisten lasien läpi katsottuna. Muistelotapaamista Torren matkasta ehdotettiin. Sitä odotellessa… voisi vaikka ottaa bissen. Ja viimeistään siellä tulevassa saunaillassa sut hakataan!

 

 

 

Raportin laativat Ville ja Läde, kuvat sekaan arpoi Heikki.